Uber on muuttunut perinteiseksi taksitoiminnaksi. Wolt on viranomaisten hampaissa. Whim ei saa saumatonta yhteyttä HSL:n lippuihin. Uusilla liiketoimintamalleilla toimivat yritykset joutuvat usein kohtaamaan yllättäviä byrokraattisia ongelmia.
Yllä mainittujen yritysten ideat ovat yksinkertaisia:
Uber: Jos sinulla on luppoaikaa, ala henkilökuljettajaksi. Sovellus hoitaa rahaliikenteen ja asiakkaiden hankkimisen.
Wolt: Jos sinulla on luppoaikaa, ala ruokakuskiksi. Sovellus hoitaa rahaliikenteen ja asiakkaiden hankkimisen.
Whim: Vaihda yksityisautoilu oikeuteen käyttää saumattomasti eri kulkumuotoja ilman omistamisen riesaa.
Resurssitehokkuus keskiössä
Miksi nämä palvelut ovat hyviä? Ne ottavat olemassa olevat resurssit paremmin käyttöön. Ravintolan ei tarvitse perustaa omaa kotiintoimitusprosessia, koska Wolt. Ja sama Wolt-kuski voi tuoda ruokaa sekä Mäkkäristä että Subwaysta.
Uber-kuski voi toimia asiakkaiden hyväksi omalla autollaan, joka muuten olisi joka tapauksessa käyttämättömänä parkkipaikalla. Nyt tämä auto monipuolistaa alueen liikennepalvelutarjontaa.
Whim puolestaan ohjaa käyttäjiään useiden eri liikkumispalveluiden pariin, joissa kaikissa on varmasti aina käyttämätöntä kapasiteettia. Samalla käyttäjältä poistuu tarve omistaa itse auto, joka olisi joka tapauksessa 95 % ajasta käyttämättä.
Näissä kaikissa on sopivaa “vie mennessäs, tuo tullessas” -meininkiä. Ei ole uusi juttu, että maapallolla on ihmisiä liikaa. Siksi jo olemassa olevien resurssien hyödyntäminen on erinomainen idea sen sijaan, että rakennettaisiin koko ajan uutta. Hyvä idea ei kuitenkaan aina taivu hetkessä yhteiskunnan juurtuneisiin tapoihin.
Miten nämä yritykset “kärsivät” vanhoista tavoista?
Wolt
Wolt-kuskina toimiminen pitäisi rinnastaa työntekoon. Näin sanovat muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriö ja Aluehallintovirasto. Alkuperäisessä ideassa kuskit ovat kuitenkin enemmän yrittäjämäisessä suhteessa Woltiin ja tekevät töitä vapaasti silloin, kun heille parhaiten sopii. Toiset tekevät päätoimisemmin, toiset satunnaisesti. Jos Wolt joutuu työllistämään jokaisen kuskin työsuhteeseen, se tarkoittaa myös sitä, että jokaisella pitää olla työvuorot. Tällöin palvelu ei jousta kysynnän mukaan vaan töissä saattaa olla paljon työntekijöitä, joille ei tule kuljetustilauksia. Mielestäni tämä ei ole resurssitehokasta. Täällä tietoa Woltin omilta sivuilta heidän tilanteestaan.
Uber
Uber on ollut moneen otteeseen otsikoissa eri maissa. Suomessa keskustelua on riittänyt esimerkiksi siitä, onko toiminta laillista verrattuna Suomen takseja koskevaan lainsäädäntöön. Alustatoiminnassa on ollut tavallaan liian helppoa ryhtyä kuskiksi ja esimerkiksi paikallistuntemus tai kielitaito on voinut olla riittämätöntä kunnolliseen asiakaspalveluun.
Uber pitikin yhdessä vaiheessa pienen tauon Suomessa ja tuli takaisin vuonna 2018 uuden liikennepalvelulain tullessa voimaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Uber vaatii kuljettajiltaan täysin samat luvat kuin taksitoiminta muutenkin. Tällöin toiminta ei eroa paljoa taksikuskina toimimisesta, vaan Uber on vain yksi kyytien välittäjä muiden taksikeskusten joukossa. Tämä Tekniikan maailman juttu valaisee Uber-kuskin arkea. Uberin kanssa ollaan minusta lähempänä oikeaa ratkaisua kuin Woltin kanssa. Kun kuljetetaan ihmisiä, osaamisvaatimus pitääkin olla korkealla verrattuna pizzan kuljettamiseen. Näen silti, että sovelluksen tavan, jossa kuski ja asiakas saavat antaa toisilleen tähtiä palvelun jälkeen, pitäisi karsia huonoimmat palvelijat pois.
Whim
Whim tuskailee HSL:n kanssa, joka on pääkaupunkiseudun julkinen joukkoliikennetoimija. Whim haluaa myydä sovelluksen kautta myös joukkoliikennelippuja – tietenkin. Jos pyrkimys on, että Whimin käyttäjä voi pärjätä ilman auton omistamista, paketin on oltava kattava ja toimittava helposti. Julkinen kaupunkiliikenne on olennainen osa pakettia, johon kuuluvat lisäksi muun muassa kaupunkipolkupyörät, vuokra-autot, yhteiskäyttöautot ja taksit.
Whimin näkemys on, että HSL ei toimi uuden liikennepalvelulain mukaan, joka velvoittaa avaamaan lipunmyyntirajapinnat kolmansien osapuolien käyttöön. Rajapinta toimii kyllä, mutta käyttökokemus on kankea, koska sieltä voi ostaa vain kertalippuja. Jos haluaa ostaa esimerkiksi kuukausilipun, tähän vaaditaan vahvaa tunnistautumista, vaikka käyttäjä on jo ottanut Whimin käyttöön. Rajapinta ei ole saumaton vaan käyttäjä kierrätetään HSL:n oman lipunmyyntipalvelun kautta. Ilmeisesti tähän on syynä se, että HSL:n kuukausiliput ovat paikallisille edullisempia. Vahvalla tunnistautumisella varmistetaan käyttäjän kotikunta.
Minun korvaani kuulostaisi helpoimmalta ratkaisulta se, että kotikunnan varmistus vain lopetetaan. Tuskin bussit ja ratikat vielä niin täysiä ovat, että asiakkaita on riesaksi asti. Muutenkin erillishinnoittelu asuinpaikan mukaan on jotenkin ontuva. Kyllä bussin reitti jo sanelee alueen. Miksi sitä ei voisi hyödyntää kuka tahansa samoilla hinnoilla, jos autolla ja asiakkaalla on sama suunta ja autossa on tilaa.
Whim on käyttäjän näkökulmasta idea, joka vaatii ison kaupungin. Liikkumisen vapaus syntyy suomalaiselle omasta autosta. Jotta tämän kanssa voi kilpailla, pitää kilpailevan vaihtoehdon olla joko huomattavasti edullisempi tai huomattavasti joustavampi. Edullisempi Whim voi olla, jos omistusautoilu on käyttäjälle erityisen kallista esimerkiksi pysäköinnin takia. Näin on isoissa kaupungeissa. Joustavampi Whim voi olla, jos joukkoliikenneverkosto on kattava, viimeisille kilometreille löytyy mikroliikkumispalveluita ja erityistarpeisiin löytyy sopiva vuokra-auto läheltä. Näin on isoissa kaupungeissa.
Voiko käyttäjä toimia väärin jakamis- ja alustatalouden maailmassa?
Joskus myös käyttäjiä mietityttää uusien sovellusten käyttö liikkumispalveluina. Whim, Uber ja Wolt ovat asiakkaalle aika selviä tapauksia. Mutta sitten on paljon sovelluksia, joissa jaetaan yhteisiä resursseja ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Näissä saattaa mietityttää, mikä on sallittua ja mikä ei.
Saanko antaa kyydin toiselle henkilölle polttoainekorvausta vastaan? Kyllä.
Saanko vuokrata oman autoni toiselle henkilölle korvausta vastaan? Kyllä.
Saanko tuoda naapurille pakettipisteestä hänen verkkokauppaostoksensa pientä korvausta vastaan? Kyllä.
Monissa tapauksissa on sallittua ja järkevää hyödyntää toistensa resursseja. Vie mennessäs, tuo tullessas.
Lisätietoja
Wolt: Taloustutkimus: Wolt-lähettien enemmistö toivoo voivansa jatkaa yrittäjinä
Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Miten tarjota liikkumista palveluna? Kuluttaja-asiamies tarkasteli Whim-sovelluksen ehtoja
Tekniikan Maailma: Uber-kuljettajasta ei tullut miljonääriä Suomessa – ”Kun lähtee sovelluksilla ajamaan, ei niitä yksi riitä”
Kuluttajaliitto: Pieni jakamistalouden opas
Kirjoittanut Tomas Luoma.